Pesosen hauskojen irvailujen perimmäinen tehtävä on kumota valheen ja typyryyksien valta ihmismielissä, ja suistaa meidät takaisin haaveilemaan ja nauramaan siihen hullunhauskaan kauniiseen sekasortoon, jota huumoriksi kansan suussa kutsutaan

Pesosen mukaan nyt vallalla oleva pinnallinen syvämietteisyys antaa typerysten ja mielipuolten sekä huijata ja hämätä tavallista kansaa mennen tullen ilman että kukaan siihen puuttuisi millään tavalla

Itsepäinen muuli
Juhani Pesonen
Lyhyitä kertomuksia
202 sivua
sidottu
ISBN-numero:
978-952-6668-04-8
Jumbo-kustannus
Ilmestyy syyskuussa 2013
Kirjakaupoissa 20 euroa






Yrittäjästä kirjailijaksi

Juhani Pesonen

Puh: 040-5148482

juhani.pesonen@jumboservice.fi

Pitkän linjan tamperelainen yrittäjä Juhan Pesonen jää eläkkeelle vuodenvaihteessa, muttei heitä vielä rukkasia naulaan vaan aloittaa kirjalijan uran. 

Hänen lyhyet erikoisensa novellikokoelma "Itsepäinen muuli" ilmestyy syyskuussa Jumbo-kustantamon julkaisemana. Keväällä 2014 ilmestyy Pesosen toinen kirja "Pesosen kootut hauskat vitsit." Lisäksi hän suunnittelee kirjaa Espanjassa talvehtivista suomalaisista.

Tamperelainen esikoiskirjalija Juhani Pesonen on kahden Paasilinnan kirjalija, Arton ja Ernon.

Hänen oma suomalaiskansalliseen tapaan ylempiään kumartelematon ja ilkurisen humoristinen elämänsä ja metsäsuomalainen olemuksensa ovat kuin suoraan Arto Paasilinnan kirjoista, ja hän muistuttaa omassa sitkeässä selvitysmistaistelussaan hämmästyttävästi Onnellisen miehen siltainsinööri Jaatista, joka ei tyytynyt hänelle varattuun häviäjän rooliin, vaan sitkeänä sissinä taisteli itselleen sen mikä hänelle kuului ja vähän enemmänkin mitä laki salli.

Pesosen ohjanuorana on ollut Ernon väittämät siitä, että kirjailijaksi tullaan elämällä elämä, ei nyhjäämällä tyhjässä ja nössöilemällä tai leikkimällä muiden kustannuksella fiksua kopioimalla tylsiä latteuksia ympäriltämme, mitä meille yleisenä totuuksina yritetään syöttää, ja että kirjoittaa kannattaa vasta yli nelikymppisenä, ja ettei ole olemassa yhtään akateemisesti koulutetua joka osaisi kirjoittaa kunnolla, ainakaan samalla tavalla kuin Ilmari Kianto, Veikko Huovinen, Kalle Päätalo tai Heikkki Turunen.

Pesosen mukaan nyt vallalla oleva pinnallinen syvämietteisyys antaa typerysten ja mielipuolten sekä huijata ja hämätä tavallista kansaa mennen tullen ilman että kukaan siihen puuttuisi millään tavalla.

Hänen hauskojen irvailujensa perimmäinen tehtävä on kumota valheen ja typyryyksien valta ihmismielissä, ja suistaa meidät takaisin haaveilemaan ja nauramaan siihen hullunhauskaan kauniiseen sekasortoon, jota huumoriksi kansan suussa kutsutaan.

Siksi hän kysyykin näissä omissa lyhyttarinoissaan, että jos kaikki puhuisivat ohi suunsa ja paljastaisivat omat todelliset ajatuksensa, jotka heidän on ollut pakko salata elämässän, huomasivatko he että maailmaa hallitseva jumalatar on ”Tyhmyys”, joka narriksi pukeutuneena esittelee itsensä ihmiskunnan hyväntekijänä.

Neljän eri rikkaan ja vahvan kansanluonteen- ja murteen risteyspaikassa pohjoispohjanmaalaisessa Pyhäjärven kunnassa 62-vuotta sitten syntynyt kivisten peltojen pikkumökin poika Juhani Pesonen on nähnyt miten Suomi muuttui sodan jälkeen nopeassa vauhdissa ensin teollisuusmaaksi ja sitten nykyiseksi konkurssikypsäksi pullamössösukupolven sisältä syömäksi pipakarkkutaloksi.

Pesonen teki jo 14-vuotiaana talonsa heinätyöt, kun hänen yli seitsemänkymmenvuotias isänsä ei enää siihen pystynyt. Työkokemusta karttui ensin norjalaisilla kalatehtailla ja Ruotsissa hitsaajana. Juhani muutti Helsinkiin työn perässä samaan aikaan kun koko muukin Suomi valui etelään herrojen kiusattavaksi.

Kiinteistävälittäjän työt vaihtuivat oman rakennusliikkeen pyörittämiseen ja konkursiin, minkä velkoja Juhnai maksoi lähes kaksikymmentä vuotta. Koko ajan Juhani yritti ja pakersi omassa remontti- ja siivousfirmassaan eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Nykysuomalaisuus on Juhanille parhaimmillaan muutakin kuin oikeassa olemisen pakkoa ja sillä rahastamista, Juhani muistuttaa meitä, että huumorintajuttomat yhden ilmeen ja totuuden, suu vaahdossa ja silmät kiiluten paasaavat kompastuvat ennemmin tai myöhemmin tiukkapipoisuuteensa ja omiin kuvitelmiinsa omasta erinomaisuudestaan tavallisia ihmisiä syvästä halveksien, ”sillä amerikkalaisen suuren kirjalijan Mark Twainin kertomuksen Jumala luodessaan ihmisen pani mukaan rohkeutta ja pelkuruutta, saaliinhimoa, lempeyttä, rehtiyttä, oikeudenmukaisuutta, oveluutta, petollisuutta, jalomielisyyttä, julmuutta, pahuutta, häijyyttä, himoa, armeliaisuutta, itsekkyyttä, jaloutta, kunniaa, rakkautta, vihaa, alhaisuutta, uskollisuutta, totuudenkaipuuta sekä vilppiä.”

Juhani on tavallinen arjen sankari ja loistotyyppi, jolla on suoraselkäistä herroja kumartelematonta vääräleukaisuutta, kaiken epäilyä, ja vallan näyttäville kulisseille ja pöyhkeille riikinkukkofasistinarsisteille täysin immuuni, ja terävät hoksottimet omaava metsäsuomalainen, jolta eivät hauskat jutut kommelluksineen ja karmaisevine opetuksineen takataskusta lopu, kuten mm. kirjan kertomukset, ”Jos olisin Kekkonen, Epätoivoinen yrittäjä, Suomalainen sääntöuskollinen, Reservin vapautta lisätty, Tapaus Sinnemäki, Nyt sukelsi, Omaperäinen muuli”, ja parikymmentä muuta lyhyttä humoristista ja nauruhermoja kutkuttavaa kertomusta tämän päivän sekavasta ja kalliista viidakosta nimeltään Suomi.

Pesonen viljelee kirjoituksissaan Urho Kekkosen ajatuksia, sillä Kekkosen mielestä suomalaisiin eivät voineet mitkään ääriliikkeet tai ajatukset pesiytyä siksi, että meissä asui niin syvällä metsäläisessä mielessämme kaiken kuperkeikkaa heittävä menninkäishuumori, joka kyseenalaisti kaikki ympärillämme vakavissaan papattavien tärkeyshenkilöiden höpöpuheet, antaen tilaa ilkikurisille ja omaehtoiselle metsähuumorille, älylle ja omapäisyydelle, joista Pesosen mukaan oikea suomalaisuus on tehty.

Nyt oikea suomalaisuus näyttää Pesosen mielestä kadonneen, ja koko kansa on jaettu ensimmäiseen ja toiseen luokkaan, ja kasvatettu päin honkia ihan kieroon:”Se on kyllä merkillinen tuo ihmisen mielenlaatu”, hän kirjoittaa.

Eläkkeelle yrittäjyydestä vuodenvaiheessa jäävä ja Espanjan Aurinkorannikolla talviaan veittävä Pesonen tietää kantapään kautta mistä hän puhuu. Kivisten peltojen mökin kasvattina ja lamavuosien maksumiehenä tuhansien muiden yrittäjien tavoin konkurssit kokeneena, mutta silti yrittämistä hampaat yhteen purren pelkällä sisulla jatkanut Pesonen kirjoittaa suoraa puhetta esikoiskirjassaan ”Omaperäinen muuli”, siitä millaista on elää maassa, missä huijaamisesta ja toisten hyväksikäytöstä on tullut hyväksyttävä yleinen tapa ja ahneudesta valtionuskonto.

Mark Twainin kertomuksen Jumala luodessaan ihmisen pani mukaan rohkeutta ja pelkuruutta, saaliinhimoa, lempeyttä, rehtiyttä, oikeudenmukaisuutta, oveluutta, petollisuutta, jalomielisyyttä, julmuutta, pahuutta, häijyyttä, himoa, armeliaisuutta, itsekkyyttä, jaloutta, kunniaa, rakkautta, vihaa, alhaisuutta, uskollisuutta, totuudenkaipuuta sekä vilppiä

 

-Mika Waltarin hengessä

Kun tartuin tähän vaativaan kirjoitushommaani, kaivon jostain kätköistäni esille nuoruuteni suuren innoittajana, suurten suomalaisten historiallisten romaanien luojan Mika Waltarin ohjeet:

”Älä tyydy pieniin aiheisiin. Kirjallista näpertelyä meillä on ihan kylliksi. Tartu sinä moukariin ja tao omaa aikaasi kuin hekuvaa rautaa. Älä pelkää suuria aiheita, sillä ihminen kasvaa työnsä mukana. Ole rohkea. Sinulla täytyy olla uskallusta myös epäonnistua. Ennen kaikkea älä masenneu, älä katkereoidu, älä koskaan vihaa ihmistä.”

Ja niin löysin sen suomalaisuuden parhaat osat, mitkä olivat parhaimmillaan muutakin kuin oikeassa olemisen pakkoa ja sillä rahastamista, muistuttamalla meitä siitä että yhden ilmeen ja totuuden huumorintajuttomat, suu vaahdossa ja silmät kiiluten paasaavat, kompastuvat ennemmin tai myöhemmin tiukkapipoisuuteensa ja omiin kuvitelmiinsa omasta erinomaisuudestaan tavallisia ihmisiä syvästä halveksien.

Ja suomalaisuuden perustana olleet suomalaiskertomusten hiljaiset virrat ihmismielen hämäristä vaistonalaisuuksista, alhaisten viettien vallassa rimpuilevasta päättämätömyydestä, muualle alati hamuavasta mielestä ja taikauskoon sekoittuneesta tunnemystiikasta sekä siitä eteen tupsahtavista yllättävistä kohtalonaavistuksista.

Juhani Pesonen on ollut koko ikänsä aktiivinen kiviharrastaja ja kuuluu mm. Tampereen jalokivikerhoon ja käy mielellään Tampereen pääkirjaston Metson alakerrassa sijaitsevassa kivimuseossa tutkimassa erilaisia jalokiviä

-Ihmiset se teistä oli viisain joka ymmärsi ettei oikeastaan ole ollenkaan viisas

Mietin miksei totuus kiinnostanut suomalaisia poliitikkoja edes himpunvertaa ajatuksena? Olivatko he niin sokeita omassa ahneudessaan, ja katkeria huonoille lähtökohdilleen, että he halusivat voittaa hinnalla millä hyvänsä kaiken mahdollisen mistään muusta kuin itsestään piittaamatta, ja olivat valmiita polkemaan ensimmäisenä oikeudenmukaisuuden ja totuuden jalkoihinsa, jos ne olisivat heidän tiellään, vaikka oikeudenmukaisuuden esikuva suuri ajattelija antiikista nimeltään Sokrates ei antanut periksi kuolemankaan hetkellä periaatteistaan, vaan Platonin mukaan kertoi tuomarille,”että olit väärässä, jos sinun mielestäsi ihminen sai välittää hengenvaarasta.

Sokrateksen mielestä jos mies oli mistään kotoisin, hän ajatteli toimiessaan vain sitä, että tekikö hän oikein vai väärin, hyvänkö vai huononko miehen töitä, kun ilta toisensa jälkeen nämä suuret typerykset yrittivät tehdä itsestään fiksuja ja tärkeitä höpöttämällä asioista, joista heillä ei ollut mitään käsitystä, muistin Sokrateen toimineen juuri päinvastoin, kertoessaan tyypilliseen tapaansa kuulijoidensa yrittäneen tehdä hänestä viisasta silloin kun hän jututti muita, silloin Sokrates sanoi pilkallisesti, ”että tosiasiassa se oli jumala, joka tässä oli viisas, ja puheena olevassa oraakkelinlauseessa hän ilmoitti, ettei inhimillinen viisaus ollut juuri minkään arvoista:”Ei hän liioin puhuessaan Sokrateesta tarkoittanut varsinaisesti minua; hän vain käytti nimeäni esimerkkinä. Yhtä hyvin hän voisi sanoa näin: Ihmiset, se teistä oli viisain, joka Sokrateksen tavoin ymmärsi, ettei oikeastaan ole ollenkaan viisas.

Pesonen on ollut kova hevosmies jo nuoresta pojasta lähtien. 15-vuotiaana Pesonen ajoi ammattikseen tukkeja ja pinotavaraa hevosella metsästä

 -Metsässä mietteissäni

Yksin suuressa metsässä.

Kun kaikkialla on vain hiljaisuutta ympärilläni.

Ja metsä humisee.

Ja puhuu minulle.

Kaipasin noita hetkiä.

Saada olla yksin itseni kanssa.

Omassa metsässäni.

Pesonen Afrikassa Madagasgarilla kultaa huuhtomassa

-TALVIVAARA

Tuon oman näkemykseni Talvivaarasta, ehkä poiketen yleisestä mielipiteestä.

Olen syntynyt ja kasvanut Pyhäjoen rannalla. Pyhäsalmen kaivos aloitti toimintansa minun ollessani noin 10 vuotias. Kaivoksen vesiä on ajansaatossa virrannut Pyhäjokeen. Kuusikymmentäluvulla kyläläiset ottivat vielä juomavetensä joesta.

Nykyään tätä jokea voi nimittää paskaränniksi. Kaivos ei ole yksin syyllinen. Yläjuoksulla on kaksi voimalaitosta ja alajuoksulla yksi.

Aikoinaan joki ruopattiin kanavaksi. Lisäksi vielä metsäojituksista aiheutuneet kuormitukset ovat tehneet joesta, uskoisin, ehkä saasteisemman joen koko Suomessa. Yhtenä syynä voi olla mineraalien vaikutus veden happitilanteeseen, mikä on tappanut elollista kasvustoa joesta.

Olen itse aktiivinen kiviharrastaja. Olen jäsenenä Tampereen jalokivikerhossa. Kerhomme kanssa olemme tehneet retkiä sekä Suomeen että ulkomaille. Talvivaaraan tutustuimme kesäkuussa 2013.

Erämaatahan se oli, pitää tunustaa jos sitä vertaa Pyhäsalmeen.

Etsin harrastuksenani luonnosta malmi- ja korukiviä. Tampereen kivikerho on lajissaan hyvin aktiivinen alan kerho. Siitä kertoo mm. yhdistyksen julkaisema lehti ”Mineraalia.”

Paljon olen vuosien saatossa asioita nähnyt tästä näkövinkkelistä ja kaiken tämän kokemani jälkeen voin sanoa hyvällä syyllä, että suomalaiselle kaivostoiminnalle on oma tulevaisuutensa, koska maaperämme on rikasta mm. siksi että täällä on ollut muinoin tulivuoria jotka ovat edesauttaneet malmien muodostumista.

Saasteita ei saisi syntyä, mutta pysähtykää ajattelemaan maatamme jos kaivostoiminta kokonaan lopetettaisiin.

Taitaapa veden ja ruuan jälkeen tulla seuraavana mineraalit.

Nämä jotka nyt suu vaahdossa puhuvat Talvivaaran lopettamisesta, näyttävät ulkopuolisen silmin kännykkää korvalla pitäviltä aasilta, ihan ministeriä myöten, kun eivät tajua että jo pelkän kännykän valmistukseen tarvitaan 30 erilaista mineraalia.

Hyvä kysymys onkin, missä sen kaivoksen pitäisi sijaita jos ei Talvivaarassa?

Ja jos he eivät löydy parempaa vaihtoehtoa, heittäköön kännykkänsä jorpakkoon.

Tien näyttäjiä ei taida heidän joukoistaan löytyä, ”tietäjiä” kylläkin.

Pesonen remonttityömaallaan heinäkuussa 2103

 

-Byrokratian purkutalkoot

Suomalainen byrokratia on vähän kuin vanhan ajan hölmöläisten homma, missä valoa vietiin pimeään tupaan säkillä.

Ei ole kenenkään etu että byrokratia on paisunut sellaisiksi isoiksi hirviöksi kuin se nykysin meilläkin on, koska byrokratia vie voiman siltä mitä sen pitäisi auttaa ja lannistaa sen alle joutuvat ihmsit

Byrokratia ruokkii itse itseään ja leviää kuin homeitiöt joka paikkaa syömällä sekä voimia että vie niitä luovalta ajattelulta ja toiminnalta, jonka pitäisi pitää tämän maan rattaat pyrimässä kannattavina, hankkimalla uusien oivallusten avulla maallemme työtä, rahaa ja näköaloja huomisen tulevaisuuteen.

Byrokratialla on kaikenmaailman lippua ja lappua, viranomaista, kieltoa, sääntöä ja jonostusta, odottelua, pyyntöjä, selvityksiä ja sitä rataa, ja ohjeita ja sääntöjä tehtaillaan mielenmäärin eri paikoissa missä niitä sovelletaan.

Usein näitä asioita tehtailevat byrokraatit ovat ajokortittimat ovat liikennesuunnittelijoita, perheettömät perheneuvojia, täysraittiit alkoholityöntekijöitä ja sellaiset tahvot poliitikkoina, joille usein uskaltaisi luottaa edes sairaan naapurin koiran pissattamista käsiinsä.

Ja jälkikin on sen näköistä. Sillä Suomi on jo lähellä konkurssia,

Nyt pitäisi purkaa eikä rakentaa lisää byrokratiaa, kuten vielä tehdään.

Byrokratian purkamisella pitäisi antaa tilaa luovuudelle jotta tilaa tulisi sille luovuudelle mikä elättää tämän maan ja ihmiset.

Meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin byrokratian purku jotta jotenkin selvityisimme tästä.

Kukaan ei ole pohtinut Suomessa tosissaan, että nyt olisi aika purkaa byrokratiaa sieltä turhemmasta päästä ihmisten elämää helpottamaan, vai onko joku luullut ja kuullut että byrokratia auttaisi ihmisiä ja helpottaisi heidän elämäänsä?

En minä ainakaan.